La Huitième Couleur

Terry Pratchettin "Kiekkomaailma"-sarja on ikuisia suosikkejani ja on vaikuttanut syvästi huumorintajuuni, kirjoitustyyliini ja maailmankatsomukseeni. Parhaimmillaan Kiekkomaailman tarinat ovat pullollaan syvällistä pohdintaa ihmisyyden luonteesta kieli vähän poskessa, mutta empaattisella otteella. Vuonna 1983 Pratchettin aloitellessa sarjaa tämä tyyli oli vielä vähän haussa.

Kirjan juoni poukkoilee paikasta toiseen Rincewindin ja Twoflowerin perässä jumaluuksien leikitellessä heidän kohtalollaan. Monet Kiekkomaailman ikonisimmista hahmoista, kuten Viikatemies, ovat vielä kehityksensä alkupäässä ja aivan toisenlaisia verrattuna luonteisiinsa kirjasarjan päättyessä. Kirjassa on aivan liian vähän alaviitteitä.

Tästä kirjasta kuitenkin versosi upea maailma; onneksi Pratchett jatkoi sen työstämistä.

This is the first Discworld book but my second, having read Small Gods first, and although supposedly they can be read in any order I prefer, much like Star Wars, to read in the published sequence, as in this case (not Star Wars), it looks like the books get better over time. This one is still fun but doesn't have the sly digs of Small Gods, it's more like a D&D parody. And while I complained about the lack of women with speaking roles in Small Gods, there are a couple of notable female characters here, admittedly with high levels of nudity (it's a miracle HBO didn't adapt this instead of Game of Thrones), but both in leadership positions, one queen and one goddess, so take that DEI and smoke it!